Videoteos pohjautuu tarinaan isovanhemmistani 1970-luvun Kemissä.

Isoisälläni oli pieni Kajavakari-niminen saari Selkäsaaren edustalla. Enoni rakensi 1950-luvulla luodolle pienen mökin puisista paperikoneen pakkauslaatikoista, jotka sai työpaikaltaan, Veitsiluodon tehtailta. Jäätyään 1970-luvun alussa eläkkeelle isoisäni yöpyi kesäisin saarella toisinaan monta päivää peräkkäin. Koska keinoa yhteydenpitoon mantereelle ei ollut, huolestunut isoäitini kävi tähystämässä Kemin kaupungintalon 13. kerroksen näköalatasanteen kolikkokiikareilla näkyykö saarella liikettä.

Teoksessa halusin toisintaa lapsuuteni tarinan tähystystilanteen kuvaamalla Kajavakaria kaukoputken kautta samasta paikasta käsin.